Viime syksystä lähtien olemme viettäneet lähes jokaikisen keskiviikkoaamupäivän kaupungin avoimessa päiväkodissa, joka sekin on siis nyt hiihtelemässä. Eilen eräs toveri ehdotti tälle aamupäivälle leikkitreffejä ja kahvittelua kaupungilla. "Tai sitten voitte tulla meille!", tokaisin. Illalla väsäsin pinaatti-fetapiirakan ja aamulla vielä laiskan äidin marjatortun, ja sitten pyyhällettiin pulkkamäkeen odottamaan vieraita. Takapihalta alkava avara luonto ja huikeat liu'ut ovat muuten osoittautuneet täydelliseksi asuinpaikan valinnaksi!
Pulkkailuseuraksi saimme kolme kappaletta taaperoita äiteineen. Laskettiin yksin ja yhdessä, kiljuttiin ja ihasteltiin huikeaa auringonpaistetta. Kun kahvihammasta alkoi kolottaa, siirryimme sisätiloihin. Kaikki nokkelat äiti-ihmiset olivat varautuneet eilispäivän jämillä ja lapsoset saivat lounaansa napaan. Sitten juotiin sumppia ja syötiin piirakkaa, kinuttiin vähän muumikeksejä ja leikittiin kaikessa rauhassa. Tunnelma oli suorastaan hämmentävän seesteinen - oikeastaan paljon parempi kuin ikinä perhekahvilassa. Kukaan ei tehnyt mitään kiellettyä, ketään ei lyöty hakkavasaralla eikä edes itkukohtauksia saatu aikaan.
Näiden kotiäitien seurassa voi myös puhua asioista niin kuin ne ovat, verrata kokemuksia ilman arvostelupaineita tai avautua vailla pelkoa silmienpyörittelystä. Voi myös tarjota kahvia eriparimukeista ja lorottaa vaniljakastiketta suoraan tetrasta.
Tiskipöydälle päätynyt muumipallo on minulle mysteeri, samoin se, kuka on syönyt neljällä lusikalla yhdeltä lautaselta. Mutta kun leikit oli leikitty ja vieraat lähteneet kotiinsa, pikkuisännän vireystila oli tämä:
Emäntä puolestaan saattaapi ottaa salaa vielä yhden santsipalan sitä marjapiirakkaa...
Kyllä kohtalotoverit ovat vaan niin järjettömän tärkeitä, vertaistuki on vertaansa vailla ja ystävät - niiden luota ei kannata karata.
PS. Ai niin! Otin käyttöön kommenttien tarkistuksen, mutta poistin rasittavaksi muuttuneen sanavahvistuksen (meikäläisen hajataittoiset silmät oli ainakin ihan hukassa niiden kryptisten kirjainten kanssa...). Kaikki kommentit ovat edelleen erittäin toivottuja ja tervetulleita, hihkaiskaahan jos jotain ongelmia kommentoinnissa ilmenee!
Onpa hyvän näköistä marjapiirakkaa!
VastaaPoistaSe on kyllä ihan totta, että vertaistuki ja ystävät ovat tärkeitä. Itse huomasin niiden korostuvan varsinkin kun olin kotiäitinä. :)
Jep! Mä en varmaan olisi näin järjissäni (?), jos en olisi saanut haalittua vauvavuoden aikana ihania ihmisiä ympärilleni. Omista "vanhoista" kavereista kun kukaan ei ole vielä älynnyt lisääntyä ;) Toki ne lapsettomatkin ystävät ovat tärkeitä, mutta eri tavalla.
PoistaMarjapiirakka on kuules ihan häpeällisesti pakasteista rakennettu: valmispohja, pakastemustikoita ja -vadelmia, vähän perunajauhoja ja päälle voista, kaurahiutaleista ja sokerista tehty muruseos. Tämä on mun ykkösvierasvara, kelpaa aina! :)
Vertaistuki ja uudet ihmissuhteet ihmisten kanssa kenen kanssa ei ikinä ennen lasta olisi ystävystynyt, ne on tärkeitä. Meillä kanssa muskari, perhekahvila, jumppa, avoin kerho yms. kaikki lomalla. Ja uudessa puistossa ei käy ketään :(
VastaaPoistaNiinpä, lapsen kanssa sitä tutustuu yllättäviinkin ihmisiin. Harmi ettei teidän puistossa ole porukkaa, ehkä nekin tyypit on lomalla? Meidän vakkaripuistossa on onneksi melkein aina tuttuja naamoja. Sun täytyy huudella blogissa puistoiluseuraa ;)
PoistaOih, kuulostaa ihanalta päivältä :) Kade, itse katselin päivän kauneutta ikkunan läpi työpisteeltä... Ja ystävät ovat todellakin sekä kotiäitivaiheessa että töissä ollessakin todella tärkeitä ja elämän suola. Harmillista vaan että työnteko ikävästi haittaa ystävien tapaamista. Onneksi monesta työkaverista on tullut ystäviä.
VastaaPoistaYstävät ovat toki aina tärkeitä. Ja tosiaan niistä "lapsettomista" ystävistä pitäisi myös osata pitää huoli - välillä yhteydenpito vaan tuntuu vaikealta, jos elämäntilanne on ihan eri. Mutta on toki virkistävää, että ystävien kanssa voi myös tarpeen tullen hetkeksi kokonaan unohtaa oman lapsensa. Tosi kivaa että sulla työkaverit ovat tulleet läheisiksi!
PoistaJES! Mieluummin ennakkomoderointi kuin ne kamalat uudet captcha-kuvat, joista ei saa selvää vaikka kuinka tihrustaisi. Ihan älytön uudistus Bloggerilta :/
VastaaPoistaKuulostipas ihanalta päivältä, voi kun mullakin olis lähistöllä tuttuja äitejä. Pakko on myös vihdoin - kun kerrankin muistan - kysyä, että millainen kamera sulla on käytössä, kun sulla on niin j-ä-r-j-e-t-t-ö-m-ä-n hienoja kuvia? :) Vai onko sulla peruskamera mutta tosi lahjakas käyttäjä? :D
Joo minä ehdin tuskailla niitä tihruja muissa blogeissa, kunnes tajusin että varmaan niitä vieraat joutuu omassanikin selvittämään. Nyt on siis tännekin kommentointi toivottavasti helpompaa :)
PoistaMä olen haalinut tuttuja äitejä lapsen kanssa harrastuksista ja myös sangen epäilyttävästi netistä. Asutaan kyllä kaikki vähän eri puolilla kaupunkia, mutta onneksi bussit kulkee. Löytyiskö teiltäpäin vaikka jotain leikkipuistoa, josta vois bongailla juttuseuraa?
Ja hah, kyllä nyt taitaa olla niin päin että on peruskäyttäjä ja lahjakas kamera :D Mieheni järkkärillä kuvailen, se on Canon EOS 5D. Olen mäkin joitain valokuvauskursseja käynyt, mutta nyt mennään kyllä ihan zoomaa-tähtää-laukaise-suorista kuvankäsittelyllä -metodilla :) Kiitos kuitenkin kehuista!